Haastattelu: Miriam Attias - Polarisaation purkamista koulussa – rähinäpussi vai tietoisempi peliote?

Polarisaation purkamista koulussa – rähinäpussi vai tietoisempi peliote? 

Polarisaatio on ihmisen luonnollinen, tunnepohjainen tapa suhtautua toisiin: me–he, nainen–mies, maahanmuuttaja–suomalainen, luokanopettaja–aineenopettaja, uskovainen–ateisti jne. Jaot auttavat meitä määrittämään, keitä olemme. Polarisaatio on ryhmädynamiikkaan kuuluva luonnollinen asia, jolla on tietty tehtävä. Se ei siis ole yksin paha.

Haasteita polarisaatiosta syntyy, kun ajattelu muuttuu mustavalkoiseksi ja ryhmät eriytyvät toisistaan. Polarisaatio toimii suotuisana maaperänä konflikteille ja väkivaltaiselle radikalisoitumiselle. Jos konflikteja ei käsitellä jännitteitä purkavalla tavalla eri osapuolten kesken, vaan esimerkiksi pelkillä rangaistuksilla, jännitteinen tila jää päälle. ”Niin kauan kuin konflikti antaa enemmän energiaa kuin se vie, kriisit pysyvät yllä. Kriisi siis toisin sanoen vahvistaa polarisaatiota, koska ihmiset etsivät sitä kautta selitystä toisen ryhmittymän toiminnalle”, kuvaa Miriam Attias, joka toimittaa polarisaatiosta kirjaa.

Attiaksen tapa purkaa polarisaation käsitettä on lähtöisin hollantilaisen Bart Brandsman ajatuksista. He ovat yhdessä miettineet, mitä esimerkiksi opetuksen ja kasvatuksen ammattilaisten tulisi osata tehdä polarisaatiolle. Polarisaatiolla on 3 peruslakia:

1. Polarisaatio on ajatusrakenne,

2. Se tarvitsee bensaa eli identiteettipuhetta, joka polarisoi ja

3. Polarisaatio on vaistomainen tunnereaktio, mikä tarkoittaa, ettei sitä voi purkaa faktoilla.

Kun polarisaation dynamiikka tarkastellaan, sitä havainnollistaa konkreettisesti myös roolit. Rooleja ovat yllyttäjä, liittyjä, hiljainen, sillanrakentaja ja syntipukki. Polarisaation pysyminen yllä, kärjistäminen, on yllyttäjän intressi. Tavallisesti hän saa voimaa tunteestaan, että on oikeassa, ja pyrkii puhumaan omalle yleisölleen. Liittyjät valitsevat yllyttäjän puolen, mutta hiljaiset eivät halua valita puolta lainkaan. Sillanrakentaja haluaa purkaa polarisaatiota ja yrittää saada ”ääripäiden” edustajat ymmärtämään toisiaan. Siinä on riski: usein yritykset sillanrakentamisesta vahvistavat polarisaatiota ja silloin sillanrakentaja voi ajautua syntipukin rooliin.  

Polarisaatiota voi purkaa käsittelemällä tunteita ja tunnereaktioiden kuormaa, ei faktoja. Se tapahtuu kuuntelemalla. Tärkeää on saada selville ja esille, mikä hiljaisia huolettaa. Kuunteleminen tuomitsematta purkaa jännitteitä. Koulussa polarisaation purkaminen tarkoittaa sekä konkreettista tekemistä että asemoitumista.

Oppilaita kannattaa tuoda yhteen ja vastuuttaa, jotta konfliktit ja jännitteet eivät jäisi päälle. Rangaistuksilla ei yleensä pystytä hoitamaan polarisaation aiheuttamia kitkoja. ”Huomiota tulee kohdistaa siihen, miten konfliktit käsitellään ja miten tullaan jatkossa toimeen. Yhteinen toimintakulttuuri ja pelisääntöjen tekemiseen osallistaminen huolimatta erilaisista identiteeteistä ja arvoista on tärkeää sen sijaan, että vain käytäisiin arvokeskustelua ja yritettäisiin ”teroittaa” ihmisille yhteisiä arvoja”, sanoo Attias. Tärkeää on, että opettaja tiedostaa asemoitumisensa ja oman roolinsa polarisaatiossa – ja ymmärtää oman toimintansa vaikutukset.

Teija Mursula